Kalvekorven hevostila sulki ovensa perjantaina 18. maaliskuuta 2016.
Suurkiitokset kavereille, kävijöille, ihailijoille, aivan jokaiselle!    - Kia K. ♥

Tervetuloa Ainavirnan seutuville!

Kun ensimmäisen kerran sen tiedostin, oli hiljakseen hämärtyvä syyskuinen ilta. Säyseä suomenhevosherra käyskenteli kauempana piskuisemman ponikaksikon seurana, minä pyörittelin mustekalateemukia käsissäni terassin risutuolissa ja annoin katseeni parveilla isovanhemmissani. Isoäidin käsissä oli kummallinen tutina, isoisä oli unohtaa mihin kertomuksessaan oli jäänyt ja molempien silmänurkkiin oli eksynyt epätavallinen määrä uusia juonteita. Silloin ajattelin niin ensi hetken. He olivat vanhenneet.

Vastoin oletuksiani tilasta ei muotoiltu myynti-ilmoitusta. Ennätti kulua kokonaiset viisi vuotta ja minä olin järjestänyt itselleni mahdottoman ‒ saanut tarpeekseni kotikylästäni, sokeasti vanhempieni toiveita mukaillen vaihtanut opiskelumaisemaa brittiläiselle saarelle, rakastunut, rakastanut, lopulta turhautunut ihmissuhteisiin ja sen vaikutuksesta polttanut tuhottoman rahasumman Heartvillan hevosfarmiin sekä sen kuuteen englantilaiseen täysiveriseen. Mutta siinäkään ei ollut riittävästi elämää minua tyydyttämään. Paluu väliaikaisvisiitille viileään pohjolaan isoisän hautajaisiin oli paluu ikävään, kotiseutukaipuuseen. Koskaan en ollut tehnyt niin impulsiivista ratkaisua ja survonut muuttolaatikkoon koko ulkomaista omaisuuttani nelijalkaisia myöten kuin silloin, ja vain saapuakseni takaisin Ainavirnaan rikkonaisen perintöhelvetin keskelle.

Lopulta Kalvekorven sukutila päätyi minulle. Tuo jo hienoisesti rapistunut hevostila, joka sijaitsee läntisen Suomen puolisyrjäseuduilla, ja jonka omistuksen sijaan vanhempani olivat aina halunneet minulle jonkin heidän mielestään merkityksellisemmän elämäntehtävän. Kalve merkitsee varjopaikkaa, mutta minulle se merkitsee muutakin kuin tilan erinäisten lehmusten katvetta. Se kuvastaa hämärää ja sen valoraameja, etenevää iltaa ja sitä seuraavaa aamunkoita, mennyttä ja tulevaa ‒ isovanhempiani ja minua, uutta sukupolvea. Jatkan heidän luomaa tarinaansa omalla luvullani. Olkoonkin, että viime vuosituhannen vaikutuksesta patinoituneet puitteet osoittavat iän merkkejä, hevoset antavat tälle paikalle sielun.

Kia Kalvekorpi


Kia K.    @    VRL-01119    HäRa



•    Talli perustettu 21.2.2013
•    Päivitetty viimeksi 18.3.2016   (lue)

•    Jätä viesti vieraskirjaan
•    Suosittele meitä VRL:n tallilistalla

Viisi uusinta kuvaa


Tilan
kuvagalleria!