OSCAR Felix
EMERSON
December 24th 1998, 19 yo ■ born and raised in Nashville, TN ■ 2nd year architecture student at Vanderbilt Uni College of Arts and Science ■ lives on campus with three roomies ■ works part-time at Gresham Smith ■ plays center forward in Vanderbilt Commodores ■ drives an Audi A6 ■ straight and single
Oscar siunaantui vuoden 1998 jouluyönä ainoaksi lapseksi avioparille, joka sittemmin puolitti yhteisen maallisen omaisuutensa pojan siirryttyä yläasteelle. Molemmat vanhemmat lyövät rahoiksi omilla tahoillaan – äiti lentäjänä, isä oman rakennusliikkeen pyörittäjänä. Jälkimmäisenä mainittu on ehtinyt uusiin naimisiin ja tehtaillut esikoiselleen pari sisaruspuoltakin, äiti ei ole runsaasti matkustavana tapauksena ennättänyt asettumaan vaihtuvia miesystäviä enempää. Vanhempien palkkakuiteista oli suoraan luettavissa, miten alhainen kynnys niillä oli hankkia ainokaiselle silmäterälle kaikki ja vähän enemmänkin, eikä kukkaronnyörejä turhaan kiristellä tänäkään päivänä. Taloudellisesti Oscarilla ei siis ollut huolta huomisesta, perhesuhteissa sen sijaan olisi ollut toivomisen varaa. Kahteen kotiin jakautuminen oli lopulta helpotus, vaikka isän uusioperheeseen onkin ollut aikamoinen sopeutuminen. Edelleen Oscar kokee viihtyvänsä luontevammin äidin nurkissa, siellä kun on miellyttävän hiljaista isän vilkkaaseen huusholliin verraten.
Jo pienellä ikää Oscarissa riitti haastetta koulittavaksi. Se tiesi aina mitä halusi ja jos sitä haluttua ei niin vain tullut, tarvitsi vain lämmitellä hiukan aivonystyröitä mestarisuunnitelman punomiseksi ja yleensä tavoiteltu asia saatiin keploteltua haltuun. Kapasiteetiltaan poika on nimittäin aina edustanut luokkansa kärkipäätä. Se ei ehkä niin pidä meteliä osaamisestaan, mutta sattuu olemaan juuri se rasittavan monilahjakas tyyppi, jonka ei ole ollut pakko tuskailla niska limassa kerätäkseen todistukseen kivan rivin kymppejä. Päälllimmäisiksi kiinnostuksen kohteiksi mainittakoon eritoten matemaattiset aineet, joita on kahmittu joka ikinen ylimääräinenkin kurssi. Yhtenä suosikkina on myös halki koulutien kulkenut liikunta, siinä ala-asteella aloitettu jalkapalloharrastus on osaltaan avittanut.
Isän rakennusliike inspiroi high schoolin aikana valmistautumaan arkkitehtuurin laitoksen hakemusta varten. Oscar oli jo pitkään tykännyt raapustella rakennusten julkisivuja muistiinpanolehtiön reunoille ja luonnostella pohjapiirustuksia vihkojen takakansiin. Se oli melkoisen vakuuttunut siitä, että tönöjen visioimisessa ja rakenteiden laskeskelussa voisi olla se tulevaisuuden suunta. Kun kasassa sitten oli moitteettomat paperit ja yliopistonkin ovi iloisesti avautui, nuori mies sai muuttaa kimpsunsa ja kampsunsa Vanderbilt Universityn tiloihin. Tällä hetkellä Oscar jakaakin kampuksen asuntolassa kämpän yhdessä kolmen asuintoverin kanssa ja opiskelun ohessa ravaa erään ison arkkitehtifirman – Gresham Smithin – työvuoroja taputtelemassa osa-aikaisena apupoikana. Palloakin potkitaan aktiivisesti edelleen, itse asiassa keskushyökkääjänä yliopiston omassa joukkueessa. Viikkoon saattaa mahtua vaihtelevasti niin useammat harkat kuin toisinaan pelitkin ja Oscar onkin varsin pidetty näky nurmikentällä koulun väreissä.
Ensivaikutelma Oscarista on helposti jotakin koppavan suuntaan. Ehkä koska se ei ensimmäisenä anna itsestään kovin paljoa, vaan mieluummin tarkkailee ja tulkitsee, ja sen ilme luetaan aina ennemmin ylimieliseksi kuin miksikään muuksi. Ja onhan se myönnettävä, että nuori mies on itsestään melkoisen varma ikäisekseen. Sillä on aika aukoton itsetunto, eikä se juuri turhia häpeile, vaikka joskus varmaan syytä olisikin. Oma näkemys uskalletaan tuoda esiin ilmeenkään värähtämättä, vaikka se valtavirrasta poikkeaisikin. Ei Oscar silti tapaa tuijotella porukkaa nenänvartta pitkin, ellei se sitten syystä tai toisesta ole tienattua. Se on aika suoraselkäinen ja rehellinen tyyppi, joka kohtelee ihmisiä niiden ansaitsemalla tavalla.
Oscar on jossain määrin vetäytyvää tyyppiä, mutta sitten kuitenkin äänessä, kun kaveriporukka on koolla. Joukossa se osaa olla yhtä letkeä ja vauhdikas kuten muutkin, vaikka pohjimmiltaan se on suhteellisen rauhallinen persoona. Suuttuessaankin se on enemmän myrkyllinen kuin räyhääjä. Sillä on aika korkea kynnys lähteä haastamaan ketään nyrkkikahinaan, ellei sitä erikseen ole yllytetty. Niinpä se ennemmin valikoi sanansa tarkkaan niin, että ne painuvat suoraan ihon alle, eikä fyysisiä keinoja vaadita. Kun Oscarin kanssa sitten pääsee juttusille oikeasti, siitä kuoriutuu itse asiassa aika syvällinen jätkä. Se tykkää pohtia aivot mutkalle taivuttavia teemoja, kuten elämän syntyperää tai uskontojen merkitystä tai niitä tähtien asentoja. Ei siitä päällepäin uskoisi, että se osaa olla aika filosofinenkin sille päälle sattuessaan ja ettei se oikeastaan loppupeleissä piittaa tyhjän länkyttämisestä, vaikka harrastaa sitä ryhmän vaikutuksesta paljon itsekin. Siksi kai sen todellinen luonto jääkin niin helposti varjoon ja sitä pidetään pinnallisempana kuin se onkaan.
Osaltaan pinnallisesta leimasta huolehtii taatusti se Oscarin menettely naisten kanssa. Nuori mies ei ole erityisen ilahtunut siitä, että sen maine kukasta kukkaan juoksevana mänttinä on alkanut hiljalleen levitä kampuksella, mutta pohjaahan se totuuteen. Sillä on nimittäin ollut tasan yksi kunnolliseksi laskettava tyttöystävä ja sitten niitä ohikiitäviä hetken huumia onkin riittänyt ties monelleko sormelle. Oscar tiedetään tyyppinä, joka on vaikea kahlittava, vaikka moni sen pyydystämisestä tai pyydystetyksi tulemisesta onkin haaveillut. Se ei kuitenkaan itse jaksa tässä vaiheessa elämää niin miettiä sitoutuako vai eikö, mieluummin se menee kipinä edellä ja ajatukset tulevat sitten perästä, jos tulevat. Valitettavasti tähän asti se kuuluisa kipinä on sammunut nopeammin kuin se itsekään on välttämättä halunnut sen sammuvan.
Nousee Oscar sitten puhtoisuutta kiiltelevästä kulkupelistään tai harppoo asuntolan rapusta pihamaalle, aina jokunen pää kääntyy. Tuiki tuntematon hahmo se ei kampuksella tosiaan ole, eikä viihtyminen ja huoneiston jakaminen parhaan ystävän Hugo Rhodesin kanssa ole ainakaan suosiota himmentänyt. Oscar on hyvin tietoinen ympäröivästä hälinästä, mutta ei ole jaksanut nähdä vaivaa repiäkseen asiasta paineita. Kyllähän se vähän nauttiikin siitä huomiosta, ei sitä käy kiistäminen. Ainakin silloin, kun ei joudu maistamaan homman nurjaa puolta. Tapahtumarikkaan yliopiston kupeessa puheenaiheet onneksi vaihtuvat nopeasti ja vetoa piisaa jatkuvasti ties minkälaisiin rientoihin. Parempikaan koulupoika ei tietenkään huvista voi täysin kieltäytyä, vaan välillä juhlistetaan elämää viikon ajankohdasta riippumatta. Silloin saattaa suupieleen päätyä savukekin, joita ei oikeastaan muutoin tule kulutettua.
Tiivistetysti Oscarin ulkomuodon voisi summata ilona silmälle. Timmissä varressa on pituutta 182 senttiä ja iho on helposti päivettyvää sorttia. Mieleenpainuvilla kasvoilla on leveä nenä ja tummanruskeat nappisilmät, ja niille tarttuu aina auringosta hienoinen nippu pisamia. Naamataulua kehystävät paksut hiukset ovat saman sävyiset kuin silmätkin ja ne kesytetään joko vahalla, lätsällä tai hupulla – jos kesytetään. Välillä kun luennolle kömmitään suunnilleen suoraan lakanoista ruhtinaallisen torkuttamisen saattelemana. Usein suussa jauhetaan jo makunsa menettänyttä purkkaa ja aavistuksen liian pitkiä hiuksia harotaan sivuun roikkumasta näkökentän tieltä. Pukeutumisen saralla Oscar puhuu mieluiten rennon mutta hyvännäköisen vaatetuksen puolesta. Käytännössä se tarkoittaa niin lyhythihaisia, farkkupaitoja kuin huppareiden yhdistämistä nahkatakkiin ilman kummempaa väreillä pröystäilyä. Vasemmassa ranteessa voi yleensä nähdä kellon. Jalassa on lähemmäs aina farkut ja converset, ellei sitten kurssi ole johtamassa kohti viheriötä treenikassin heiluessa selässä.